Mitä jos vika ei olekaan sinussa – vaan näkymättömässä kalenterissa, lainatuissa ajatuksissa ja kylmissä tavoitteissa?

Oletko joskus katsonut kalenteriasi ja huomannut siinä tyhjän kohdan – ja säikähtänyt? Hetkellisesti saatat ajatella, että olet unohtanut jotain tärkeää. Kenties alat epäillä: pitäisikö siihen tunkea edes yksi palaveri, varmuuden vuoksi? Ei kai vain pääse syntymään hetki, jolloin ei ole kiire?

Tämä reaktio ei ole sinun vikasi. Se on kuin ohjelmoitu jostain ulkoa.

Työelämän hiljaiset säännöt, ne näkymättömät mutta vaikuttavat, ovat vuosien saatossa iskostaneet meihin ajatuksen: hyvin suunniteltu kalenteri on täynnä. Ja mitä täyempi, sitä tärkeämpi olet. (Ja jos se näyttää enemmän Tetrikselta kuin elämältä – se on kai tehokkuuden merkki?)

Mutta ehkä kyse ei olekaan sinusta.

Ehkä kyse on myytistä, jonka mukaan tyhjä hetki on virhe, ei voimavara. Sillä totuus on: tyhjä kohta ei ole tyhjää.

Se on tilaa hengittää, ajatella ja nähdä suunta. Se on hiljaisuus, jossa ideat saavat kuiskia – kunnes niistä syntyy jotain oikeasti merkittävää.

"Minä nyt vain olen tällainen." – vai olenko?

Toinen tuttu ilmiö: sinulta pyydetään jotain uutta, ehkä hieman epämukavaa – esiintymistä, osallistumista, ideointia. Ja sinä, lempeän kohteliaasti, toteat: "Minä nyt vain olen tällainen." 

Se kuulostaa hyväksyvältä. Turvalliselta. Ja monesti se myös on sitä.

Mutta entä jos se, mikä joskus suojasi, on nyt muuttunut näkymättömäksi muuriksi mahdollisuuksien ja kasvun ympärille?

Emme ole yhtä kuin persoonallisuustestin kirjainyhdistelmä tai vanhan esimiehen kommentti. Olemme tarinoita, jotka jatkuvat – ja osa niistä tarinoista kaipaa päivitystä.

Ehkä juuri nyt olisi hyvä hetki kysyä: "Entä jos voisin olla jotain muutakin?" 

Tavoite, jolla on hinta

Tavoitteet. Ne ovat työelämän suuria sankareita. Niitä juhlitaan, mitataan ja niillä johdetaan. Mutta harva puhuu siitä, mitä ne maksavat.

Joskus tavoite muuttuu pakoksi. Se lakkaa olemasta kompassi ja alkaa muistuttaa piiskuria. Liike jatkuu, mutta suunta katoaa. Työ etenee, mutta jokin jää jälkeen – ehkä sinä itse.

Kaikki tavoitteet eivät vie meitä eteenpäin. Jotkut vain pitävät meidät kiireisinä. Ja kiireen keskellä voi olla vaikea pysähtyä kysymään:
Miksi tämä tavoite on minulle tärkeä? Kuka sen valitsi? Ja millä hinnalla olen valmis sitä tavoittelemaan – ja millä en? 

Myyttikirjan äärellä

Nämä kolme tarinaa – kalenterin tyhjyydestä, omakuvan rajoista ja tavoitteiden hinnasta – eivät ole sattumaa. Ne ovat esimerkkejä työnteon sitkeistä myyteistä, jotka ohjaavat arkeamme huomaamattamme. Niistä syntyi Myyttikirja.

Se ei ole self helpiä vaan hiljaisten sääntöjen näkyväksi tekemistä. Kirja ei lupaa tehokkuutta – mutta se voi antaa sinulle takaisin sen, mikä arjen suorittamisessa helposti katoaa: ajattelun vapauden, suunnan ja tilan.

Jos haluat pysähtyä hetkeksi ja oivaltaa uudella tavalla, Myyttikirja odottaa sinua. Löydät lisää kirjasta TÄSTÄ.

Ehkä kaikkein vaikuttavin teko ei ole se, mitä teet seuraavaksi – vaan se, mitä päätät olla tekemättä.