Kun tuntuu, että sinulla olisi työssä enemmän annettavaa

Tuntuuko välillä, että sinulla olisi enemmän annettavaa kuin mitä nykyinen työsi päästää esiin? Osaamista, kokemusta ja kykyjä on kertynyt paljon, mutta vain osa niistä näyttää olevan käytössä. Joudut ikään kuin ajamaan jarru päällä.

Siitä syntyy helposti ajatus, että jotakin suurta pitäisi muuttaa. Pitäisikö vaihtaa tehtävää, työpaikkaa tai jopa ammattia? Ja heti perään tulee toinen ajatus: juuri nyt ei ehkä ole oikea hetki ottaa sellaista riskiä.

Näiden kahden väliin voi jäädä pitkäksi aikaa jumiin.

Olen itsekin ajatellut muutosta liian usein joko–tai-asiana. Joko pysyn siinä missä olen tai hyppään kokonaan uuteen. Vasta myöhemmin olen alkanut ymmärtää, kuinka paljon mahdollisuuksia mahtuu näiden vaihtoehtojen väliin.

Ensimmäinen vapauttava havainto on yksinkertainen: nykyinen tehtäväsi ei ole luettelo siitä, mihin pystyt. 

Tehtävänkuva kertoo lähinnä, mitä sinulta tällä hetkellä odotetaan. Se ei kerro kaikkea osaamisestasi, kokemuksestasi, kiinnostuksestasi, luontaisista tavoistasi toimia tai niistä kyvyistä, joita työsi ei juuri nyt satu tarvitsemaan.

Kun jotakin puolta itsestämme ei käytetä pitkään aikaan, alamme helposti ajatella, ettei sille ehkä ole käyttöä lainkaan. Siitä syntyvä turhautuminen voi kertoa jotain avartavaa.

Se voi olla merkki siitä, että nykyisen tekemisen ja käytettävissä olevien voimavarojen välille on syntynyt liian suuri ero. Osaat enemmän kuin käytät. Haluaisit vaikuttaa johonkin, johon et nyt pääse käsiksi. Tai huomaat käyttäväsi suuren osan ajastasi asioihin, joissa olet kyllä pätevä, mutta et parhaimmillasi.

Tällaisessa tilanteessa paras ratkaisu ei välttämättä ole työpaikan vaihtaminen, ainakaan ensimmäiseksi vedoksi. Kiinnostavampaa on katsoa, voisiko nykyisen työn sisällä tehdä tarvittavia siirtoja.

Mitä haluaisit käyttää enemmän? Mitä sellaista teet nyt paljon, jossa joku toinen voisi olla yhtä hyvä tai parempi? Voisitko ottaa enemmän vastuuta jostakin, mikä jo nyt vetää puoleensa, ja vähemmän jostakin, mikä vie voimia mutta ei juuri tarvitse sinua?

Joskus pieni muutos työn sisällä vapauttaa käyttöön yllättävän paljon sellaista, mikä on ollut pitkään sivussa.

Tähän liittyy myös turvallisuus. Vanhassa pysyminen voi olla täysin järkevää. Taloudellinen turva, tuttu ympäristö ja kuuluminen työyhteisöön ovat todellisia arvoja, eivät merkkejä rohkeuden puutteesta. Ei tarvitse ajatella, että niiden säilyttäminen vaatii myös kaiken muun säilyttämistä ennallaan.

Ei vaadi.

Voit pitää kiinni siitä, mikä tarjoaa turvaa, ja samalla kokeilla jotakin uutta. Voit jatkaa tuttua työtä ja muuttaa sen sisällä painopisteitä. Voit ottaa yhden käyttämättömän kyvyn vakavammin ennen kuin teet siitä suurta elämänmuutosta.

Tässä mielessä käyttämätön potentiaali ei ole jokin valtava varasto, joka pitäisi yhtäkkiä vapauttaa kokonaan. Se voi näkyä paljon arkisemmin: yhtenä keskusteluna, jossa tuot esiin jotakin mitä normaalisti pidät itselläsi, uutena vastuuna, vanhan tehtävän vähentämisenä tai mahdollisuutena käyttää tuttua osaamista aivan uudessa kohdassa.

Jos tunnet, että sinulla olisi enemmän annettavaa, tunnet todennäköisesti aivan oikein. Mutta siitä ei vielä seuraa, että koko elämä pitäisi panna uusiksi.

Kysymyksen voi asettaa näin: Mitä sinussa jo on, jota voisit ottaa enemmän käyttöön nykyisessä työssäsi?