Pienin mahdollinen järkevä askel oman työn kehittämisessä

Miksi kaikkea ei tarvitse ratkaista kerralla

Kun oma työ on pitkään ollut täynnä ja sirpaleista, kehittäminen mielletään helposti isoksi urakaksi. Ajatellaan, että jos tähän ryhdytään, kaikki pitää miettiä uudelleen. Työtavat, kalenteri, vastuut, ehkä koko tapa olla esihenkilönä tai asiantuntijana.

Ei ihme, että ajatus tuntuu raskaalta.

Moni lykkää kehittämistä juuri siksi, että se näyttäytyy suurena muutoksena. Asiana, joka vaatisi enemmän aikaa, energiaa ja selkeyttä kuin mitä arjessa tällä hetkellä on käytettävissä.

Tässä ajattelussa on yksi ongelma: se tekee kehittämisestä tarpeettoman raskasta jo ennen kuin mitään on aloitettu.

Pienuus on usein aliarvostettua

Usein muutos ei käynnisty siksi, että askel on liian suuri. Ei siksi, että ihmiset eivät olisi valmiita muuttamaan, vaan siksi, että muutos on paketoitu väärällä tavalla.

Todellisuudessa kehittäminen etenee harvoin harppauksilla. Se etenee pienillä, harkituilla askelilla, jotka sopivat siihen kohtaan, jossa ollaan nyt.

Pienuus ei tarkoita merkityksettömyyttä. Pienuus tarkoittaa sitä, että askel on mahdollinen.

Kun askel tuntuu mahdolliselta, siihen on helppo tarttua. Ja kun siihen tarttuu, liike alkaa syntyä itsestään.

Järjestyksellä on väliä

Toinen usein ohitettu asia on järjestys. Moni yrittää kirkastaa suuntaa ennen kuin on luonut tilaa. Tai keskittyä olennaiseen ennen kuin ymmärtää, missä kohtaa oma työ tällä hetkellä on.

Silloin kehittäminen tuntuu helposti väärältä tai teennäiseltä. Yritetään ratkaista asioita, joiden aika ei vielä ole.

Kokemukseni mukaan toimiva järjestys on yksinkertainen. Ensin tarvitaan tilaa. Sen jälkeen ymmärrystä. Vasta sitten on mielekästä tehdä valintoja ja ottaa askelia eteenpäin.

Kun järjestys on oikea, kehittäminen ei tunnu pakottamiselta. Se tuntuu luonnolliselta jatkumolta.

Portti eikä hyppy

Tätä ajattelua vasten olen rakentanut myös Esihenkilön työn fokus ja selkeys -verkkokurssin. 

Se ei ole kokonaisvaltainen uudistus eikä ohjelma, joka pitäisi suorittaa läpi. Se on portti.

Kurssi lähtee liikkeelle vaikuttavasta viikkopalaverista, jonka tehtävä on luoda tilaa ja vapauttaa aikaa. 

Vasta sen jälkeen tarkastellaan Ahaa-käyrän avulla, missä kohtaa oma työ on ja miksi se tuntuu siltä kuin tuntuu. 

Ja vasta tämän ymmärryksen päälle tarjotaan muutama vaihtoehtoinen, luonteva askel eteenpäin.

Kaikkea ei tarvitse tehdä. Yksi askel riittää.

Kurssi ei vie perille, mutta se vie oikeaan suuntaan. Ja usein se on juuri se, mitä tässä kohtaa tarvitaan.

Kehittäminen voi olla kevyttä

Ajatus kevyestä kehittämisestä saattaa tuntua ristiriitaiselta. On totuttu ajattelemaan, että merkitykselliset muutokset vaativat kovaa työtä ja ponnistelua.

Silti moni huomaa, että kestävä muutos syntyy harvoin pakottamalla. Se syntyy silloin, kun kehittäminen sopii arkeen, ei vaadi jatkuvaa venymistä ja antaa tilaa omalle ajattelulle.

Kevyt ei tarkoita pinnallista.
Kevyt tarkoittaa kestävää.

Luonteva kutsu

Jos nämä kirjoitukset ovat pysäyttäneet tai herättäneet ajatuksia, se kertoo, että olet jo liikkeessä. Seuraava askel ei tarvitse olla suuri.

Jos tunnistat itsesi tilanteesta, jossa oma työ jää helposti muiden asioiden alle ja kaipaat selkeyttä, Esihenkilön työn fokus ja suunta -kurssi voi olla juuri se pienin mahdollinen järkevä askel.

Kyseessä on verkkokurssi, jonka voit käydä omaan tahtiisi. Saat heti pääsyn sisältöihin, ja kurssiin liittyvä kirja Oman työsi kulkija tulee sinulle postissa. 

Kurssi ei vaadi sinulta suurta sitoutumista, vaan kutsuu pysähtymään ja tekemään yhden luontevan valinnan kerrallaan.

Jos tuntuu, että nyt voisi olla oikea hetki, voit tutustua kurssiin rauhassa täällä:

👉 Esihenkilön työn fokus ja suunta -kurssiin 

Ja jos nyt ei ole sen aika, sekin on täysin ok. Tämä ei ole viimeinen hetki, eikä kiirettä ole. Tärkeintä on, että tiedät, mistä portti löytyy, kun haluat astua siitä sisään.