Miksi kova työnteko ei johda menestykseen – ja mitä tehdä sen sijaan?

Moni on kasvanut uskomukseen, että kova työnteko on avain menestykseen. Jos tuloksia ei synny, ratkaisu on yksinkertainen: panosta enemmän, tee pidempiä päiviä ja yritä kovemmin.

Ja silti…

Monet uupuvat, vaikka antavat työlle kaikkensa. He tekevät enemmän kuin koskaan, mutta vaikutus jää silti vähäiseksi. Kiire täyttää päivät, mutta merkitykselliset asiat jäävät jalkoihin. Ja vaikka työpäivät venyvät, tunne aikaansaamisesta tuntuu vain loittonevan.

Voisiko olla, että menestys ei olekaan työn määrän vaan sen vaikuttavuuden tulos?

Enemmän työtä ≠ enemmän tuloksia

Olemme oppineet ajattelemaan, että menestys on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon teemme työtä. Jos 8 tunnin työpäivällä saa jotain aikaan, eikö 12 tunnin päivällä saisi vielä enemmän?

Mutta mitä jos työn vaikuttavuus ei kasvakaan määrän mukana – vaan jopa laskee?

Ajattele näin: Jos istutat pellon täyteen siemeniä, mutta et jätä niille tilaa kasvaa, ne tukahduttavat toisensa. Sama tapahtuu työssä. Jos kalenteri on täynnä ja jokainen hetki varattu, jääkö tilaa niille asioille, jotka oikeasti vievät eteenpäin?

Kova työ itsessään ei ole ongelma. Ongelma on se, että moni tekee kovaa työtä ilman, että se ohjautuu oikeisiin asioihin. 

Onko kovempi työskentely oikeasti fiksumpaa työskentelyä?

Moni ajattelee, että ratkaisu työmäärän kasvuun on parempi ajanhallinta. Että jos oppii järjestämään tehtävänsä tehokkaammin ja käyttämään työkalut oikein, kaikki loksahtaa paikoilleen.

Mutta entä jos kyse ei ole ajanhallinnasta – vaan siitä, että tehtäviä on yksinkertaisesti liikaa? 

Ei ole kyse siitä, kuinka tehokkaasti saat mahdutettua lisää tehtäviä päivääsi. Kyse on siitä, mitkä tehtävät ylipäätään ansaitsevat paikkansa päivässäsi. 

Mitä jos työssä ei olisikaan kyse siitä, kuinka paljon saat aikaan, vaan siitä, mihin panostat? 

Tekeekö kiire todella vaikutuksen?

Oletko huomannut, että kiireisimmät ihmiset eivät välttämättä ole niitä, jotka saavat eniten aikaan?

Kiire voi jopa syödä vaikuttavuutta. Kun olemme jatkuvassa paineessa ja multitaskaamme, aivot eivät toimi optimaalisesti. Työpäivät täyttyvät sähköposteista, somesta, palaveriputkista ja reaktiivisesta tekemisestä – mutta missä ovat ne hetket, jolloin syntyy oikeasti merkityksellistä työtä?

Ehkä kyse ei ole siitä, kuinka paljon teet – vaan siitä, mikä työ ansaitsee huomiosi ja energiasi.

Mitä jos työn tulokset eivät syntyisikään ponnistelusta, vaan valinnoista?

Ajattele kahta ihmistä:

Ensimmäinen tekee 12-tuntisia päiviä ja yrittää hoitaa kaiken itse. Hän on tehokas, mutta hajallaan. Hän on aina kiireinen, mutta häneltä kysyttäessä, mikä hänen tärkein tavoitteensa on, hän joutuu pysähtymään miettimään.

Toinen tekee 6-tuntisia päiviä. Hänellä on tarkka käsitys siitä, mikä on olennaista. Hän ei yritä tehdä kaikkea, vaan valitsee työnsä niin, että vain tärkeimmät asiat saavat hänen täyden huomionsa.

Kumpi heistä saa enemmän aikaan pitkällä aikavälillä?

Menestyksessä ei ole kyse siitä, kuinka kovasti teet töitä, vaan siitä, missä panoksesi tuottaa eniten vaikutusta.

Voisiko oikeat valinnat korvata uuvuttavan ponnistelun?

Mitä jos työn tehokkuus ei perustu siihen, kuinka paljon pystyt venymään, vaan siihen, mitä jätät tekemättä? 

Mitä jos tärkein kysymys ei ole:
"Miten saan enemmän aikaan?" 

Vaan:
"Miten varmistan, että teen vain sitä, millä on oikeasti merkitystä?"