Miksi kova työnteko ei aina näy tuloksissa?

Olet ehkä tottunut ajatukseen, että hyvä työ vaatii kovaa työntekoa. Jos tuloksia ei synny riittävästi, ensimmäinen ratkaisu on helposti lisätä panoksia: tehdä pidempää päivää, yrittää enemmän ja ottaa itseään vähän tiukemmin niskasta kiinni.

Kova työnteko ei tietenkään ole ongelma. Moni merkittävä asia vaatii paljon työtä, ei sitä sovi kiistellä. Vaikeudet alkavat silloin, kun työn määrästä tulee tärkein mittari ja samalla unohtuu kysyä, mihin kaikki tuo työ oikeastaan kohdistuu.

Tässä on mielestäni yksi työelämän sitkeimmistä harhoista. Kohtelemme helposti tuntia kuin tuntia ja tehtävää kuin tehtävää, ikään kuin ne tuottaisivat suunnilleen saman verran vaikutusta. Todellisuudessa näin ei ole. Yksi hyvin valittu keskustelu voi ratkaista asian, jota on pyöritelty viikkokausia. Yksi viisas päätös voi poistaa kymmeniä myöhempiä tehtäviä. Toisaalta voit käyttää kokonaisen päivän asioihin, jotka ovat aivan asiallisia mutta joiden vaikutus jää lähes olemattomaksi.

Työn määrä ja työn tulokset eivät kulje siististi käsi kädessä.

Voit tehdä valtavasti töitä ja silti huomata illalla, ettei tärkein asia liikkunut juuri mihinkään. Kalenteri oli täynnä, viesteihin vastattiin ja monta tehtävää tuli hoidettua. Mitään niistä ei välttämättä tehty huonosti. Silti päivän suurin ongelma voi olla siinä, että parhaat voimavarasi menivät asioihin, joiden vaikutus oli pieni.

Tehokkuus ei korjaa väärää kohdistusta

Kun tekemistä kertyy liikaa, luonnollinen reaktio on yrittää järjestää työ paremmin. Kalenteria tiukennetaan, tehtäviä ryhmitellään ja työpäivästä yritetään puristaa vähän lisää irti.

Kaikesta tästä voi olla hyötyä. Mutta tehokkuus ratkaisee vain yhden kysymyksen: miten saat jonkin asian tehtyä mahdollisimman sujuvasti.

Se ei kerro, kannattiko kyseinen asia tehdä ollenkaan.

Tämän vuoksi olen vuosien mittaan alkanut pitää osumatarkkuutta tehokkuutta kiinnostavampana käsitteenä. Tehokkuus kertoo, miten hyvin suoritat. Osumatarkkuus kertoo, osuuko tekemisesi asioihin, joilla on merkitystä.

Ero voi olla valtava. Tehokkaasti tehty väärä asia on edelleen väärä asia. Hyvä osuma taas voi tehdä kokonaisen joukon muuta tekemistä tarpeettomaksi.

Tässä mielessä kalenterin täyttäminen ei ole kovin kiinnostava tavoite. Paljon kiinnostavampaa on miettiä, mitkä asiat ylipäätään ansaitsevat paikkansa siinä.

Kiire voi peittää alleen sen, mikä todella vaikuttaa

Kiireellä on yksi hankala ominaisuus: se tekee kaiken tärkeän näköiseksi. Kun sähköposti odottaa vastausta, palaveri alkaa kymmenen minuutin päästä ja joku tarvitsee sinulta nopeasti päätöksen, huomio suuntautuu väistämättä siihen, mikä vaatii reagointia juuri nyt.

Samalla asiat, joilla voisi olla suurin vaikutus, käyttäytyvät usein aivan toisin. Ne eivät välttämättä pidä itsestään meteliä. Vaikea keskustelu voidaan siirtää huomiseen. Suunnan tarkistaminen ei lähetä muistutusta. Jonkin kokonaan tarpeettoman työn lopettaminen ei ilmesty tehtävälistalle omana tehtävänään.

Siksi kiire voi tehdä ihmisestä hyvin toimeliaan ja samalla vähentää hänen osumatarkkuuttaan.

Tämä ei tarkoita, että pitäisi tehdä vähän tai välttää vaativaa työtä. Pikemminkin päinvastoin. Jos työ on sinulle tärkeää, kannattaa käyttää parhaat voimavarasi siellä, missä niillä syntyy eniten vaikutusta.

Kaikkea ei tarvitse tehdä samalla kunnianhimolla

Tässä tulee vastaan toinen haastava asia. Jos olet osaava ja tunnollinen, pystyt todennäköisesti tekemään hyvin aika monta asiaa. Juuri siksi valitseminen voi olla vaikeaa.

Osaaminen houkuttelee käyttämään itseään kaikkialla, missä pystyy olemaan hyödyksi. Mutta se, että pystyt tekemään jonkin asian hyvin, ei vielä tarkoita, että juuri sinun kannattaa käyttää siihen aikaasi ja energiaasi.

Tässä kohtaa kovan työn ihanne alkaa helposti kääntyä itseään vastaan. Jos kaikkea tärkeäksi nimettyä pitäisi tehdä hyvin ja kaikkeen pitäisi suhtautua samalla kunnianhimolla, käytettävissä olevat voimavarat hajaantuvat väistämättä.

Silloin ratkaisu ei ole välttämättä tehdä vähemmän kaikkea, vaan tehdä paljon valikoivammin.

Jotkin asiat ansaitsevat parhaan osaamisesi ja täyden huomiosi. Jotkin kannattaa hoitaa riittävän hyvin. Jotkin voi antaa toiselle. Ja jotkin voivat osoittautua asioiksi, joita ei olisi tarvinnut tehdä alun perinkään.

Tämä on paljon vaikeampaa kuin tehtävälistan järjestäminen, mutta myös paljon vaikuttavampaa.

Kovan työn vastakohta ei ole laiskuus eikä edes kevyt työ. Vastakohta on huonosti kohdistettu työ.

Minusta kiinnostavin kysymys ei enää ole, kuinka paljon pystyt tekemään. Paljon kiinnostavampaa on, mihin haluat käyttää sen osaamisen, ajan ja energian, jotka sinulla on käytettävissäsi.

Sillä sama panos voi yhdessä paikassa kadota lähes jäljettömiin ja toisessa saada aikaan jotakin, mikä todella merkitsee.