Kun esimiehen oma työ jää muiden asioiden alle

Miten tähän yleensä päädytään

Usein esihenkilön työ ei katoa yhdessä yössä. Se liukuu vähitellen taka-alalle, huomaamatta ja ilman selkeää hetkeä, jolloin voisi sanoa: nyt tämä muuttui.

Aluksi kyse on pienistä asioista. Yhdestä palaverista lisää, yhdestä nopeasta kysymyksestä, yhdestä asiasta, joka “pitää vain hoitaa alta pois”. Oma työ siirtyy myöhempään ajankohtaan, sitten iltapäivään, lopulta iltaan. Ja jossain vaiheessa siihen, kuuluiseen sitten kun on aikaa -lokeroon.

Päivät täyttyvät, vastuu kasvaa ja kalenteri kertoo, että olet ollut koko ajan tarpeellinen. Silti tunne päivän päätteeksi on ristiriitainen. On ollut kiire, mutta tärkeimmät asiat eivät ole edenneet. Ainakaan ne, joiden vuoksi tähän rooliin aikanaan lähdit.

Tämä on yllättävän yleinen kokemus. Ja silti siitä puhutaan melko harvoin.

Kiire ei ole varsinainen ongelma

Usein ajatellaan, että ongelma on kiire. Tai ajanhallinta. Tai se, ettei osaa rajata tai sanoa ei. 

Todellisuudessa moni esihenkilö tekee tässä vaiheessa paljon oikein. On sitoutunut, vastuullinen ja helposti lähestyttävä. Juuri siksi oma työ alkaa vähitellen väistyä.

Kun vastaat muiden tarpeisiin hyvin, niitä syntyy lisää. Kun kannat vastuuta tunnollisesti, vastuu laajenee. Kun olet se, joka hoitaa, sinua pyydetään yhä useammin mukaan.

Tässä ei ole mitään vikaa. Mutta tällä kehityksellä on yksi seuraus: oma työ jää helposti muiden asioiden alle.

Miksi tilanne jatkuu pitkään

Tilanne on hankala siksi, että se ei tunnu kriisiltä. Et ole rikki. Et ole epäonnistunut. Et ole menettänyt motivaatiota. Päinvastoin – usein olet tässä kohdassa juuri siksi, että olet ollut hyvä työssäsi.

Juuri siksi tähän ei pysähdytä. On helpompi ajatella, että tämä on vain vaihe. Että helpottaa, kun projekti on ohi. Että sitten, kun tämä ruuhka vähän hellittää. Ja samalla oma työ etääntyy huomaamatta.

Kun kaikki tuntuu tärkeältä

Moni yrittää ratkaista tilanteen tekemällä enemmän. Ottamalla paremman otteen. Priorisoimalla tarkemmin. Mutta kun kaikkea on liikaa, priorisointi ei lopulta tuo helpotusta. Se vain siirtää painetta paikasta toiseen.

Kun kaikki tuntuu tärkeältä, mikään ei enää kanna. Työ täyttää päivän, mutta suunta hämärtyy. Ja silloin työ alkaa tuntua raskaammalta kuin sen pitäisi.

Tässä kohtaa olisi helppo tarjota ratkaisuja. Työkaluja. Malleja. Mutta usein tärkeämpää on huomata ensin tämä: ongelma ei ole se, ettet tekisi tarpeeksi. Ongelma on se, että oma työ ei enää saa tilaa.

Ei henkilökohtainen vika

Moni kokee tilanteen henkilökohtaisena puutteena. Että minun pitäisi olla jämäkämpi. Selkeämpi. Parempi johtaja.

Todellisuudessa kyse on harvoin yksilön ominaisuuksista. Useammin kyse on työn ja vastuun luonnollisesta kehittymisestä.

Ja ehkä juuri siksi tämän huomaaminen on tärkeää. Ei siksi, että muuttaisit kaiken, vaan siksi, että ymmärrät, missä kohtaa olet. Usein jo se muuttaa yllättävän paljon.

Pysähdys ennen seuraavaa askelta

Tässä kirjoituksessa ei ole ratkaisua. Ei siksi, ettei niitä olisi, vaan siksi, että ratkaisut tulevat liian aikaisin, jos tätä ei ensin tunnista. Jos tämä teksti herätti ajatuksia tai pysäytti hetkeksi, se riittää täksi kerraksi.

Se kertoo, että olet pysähtynyt oikean kysymyksen äärelle. Ja joskus se on tärkein askel, ennen kuin mikään muu alkaa liikkua.

Kirjoittajan pieni huomio

Jos huomasit ajattelevasi, että tässä on jotain tuttua, et ole yksin. Tämä ei ole harvinainen tilanne – vain harvoin sanoitettu.

Seuraavassa kirjoituksessa pysähdymme siihen, miksi oman työn kehittäminen tuntuu juuri tässä vaiheessa raskaalta, vaikka halua olisi. Mutta siitä myöhemmin.