Kun mikään ei enää nappaa – jokin tärkeä saattaa yrittää päästä esiin

Turhautuminen alkaa usein työn pienistä asioista. Huokauksesta palaverissa, raportista jonka tekemisen järkeä joutuu taas miettimään tai tehtävästä, jonka huomaa siirtävänsä päivästä toiseen.

Yksittäisenä hetkenä siinä ei ole mitään ihmeellistä. Kaikkeen työhön kuuluu asioita, jotka eivät innosta. Kiinnostavaksi tilanne muuttuu silloin, kun sama tunne alkaa toistua. Samat asiat ärsyttävät viikosta toiseen, työpäivään tulee yhä enemmän tekemistä, jonka merkitystä joutuu itselleen perustelemaan, ja jossakin vaiheessa huomaa ajattelevansa: miksi tämä ottaa näin paljon päähän?

Turhautumista tekee helposti mieli pitää ongelmana, josta pitäisi päästä eroon. Voi yrittää suhtautua myönteisemmin, ryhdistäytyä tai muistuttaa itseään siitä, että kaikissa töissä on ikävät puolensa. Joskus se on aivan paikallaan.

Mutta aina turhautumista ei kannata ensimmäiseksi vaimentaa. Sitä voi myös tutkia.

Mitä juuri tämä turhautuminen kertoo?

Turhautuminen on kiinnostava tunne siksi, että siinä on usein mukana vertailu. Jokin ei ole niin kuin mielestäni pitäisi olla. Haluan saada jotakin aikaan, mutta en pääse etenemään. Haluaisin käyttää osaamistani, mutta päivä täyttyy muusta. Pidän jotakin tärkeänä, mutta huomaan käyttäväni aikani aivan toisiin asioihin.

Silloin turhautuminen voi tehdä näkyväksi ristiriidan, jonka kanssa on jo pitkään elänyt sitä kunnolla huomaamatta.

Ehkä työssä on liikaa asioita, joiden tekemiseen et itse pysty vaikuttamaan. Ehkä käytät paljon aikaa tehtäviin, joissa osaamisestasi on vain vähän hyötyä. Ehkä olet vuosien mittaan ottanut kantaaksesi vastuita, joita et enää edes muista valinneesi. Tai työ on muuttunut, mutta oma tapasi tehdä sitä on jäänyt ennalleen.

Turhautuminen ei tietenkään kerro automaattisesti, mikä näistä on totta. Se ei ole diagnoosi eikä valmis vastaus. Se on pikemminkin vihje siitä, mihin kohtaan kannattaa katsoa tarkemmin.

Tämä erottaa sen minusta pelkästä tyytymättömyydestä. Jos huomaat turhautuvasi yhä uudelleen samassa tilanteessa, saman ihmisen kanssa, samanlaisissa tehtävissä tai aina silloin kun jokin tietty asia jää tekemättä, toistossa voi olla tietoa.

Siinä vaiheessa ei kannata yrittää päästä tunteesta eroon. Kannattaa mieluummin selvittää, mikä tässä tilanteessa oikeastaan törmää johonkin minulle tärkeään.

Turhautuminen voi näyttää myös suunnan

Olen pitänyt turhautumista kiinnostavana juuri siksi, ettei se kerro ainoastaan siitä, mistä haluaisimme pois. Jos sitä tutkii vähän pidemmälle, se voi paljastaa jotakin myös siitä, mitä kohti haluaisimme mennä.

Jos turhaudut siihen, ettei työssä ole aikaa ajatella, ajattelulle saattaa olla sinulle tavallista suurempi merkitys. Jos ärsyynnyt jatkuvasti siitä, ettei mikään johda käytännön muutoksiin, saatat pitää vaikuttavuutta erityisen tärkeänä. Jos huomaat väsyväsi tehtäviin, joissa et pääse käyttämään osaamistasi, kyse voi olla siitä, että osa voimavaroistasi jää jatkuvasti käyttämättä.

Tässä turhautumisesta tulee johtolanka omaan elementtiin. Toistuva kitka voi auttaa tunnistamaan, missä olosuhteissa et pääse olemaan parhaimmillasi. Jokainen epämiellyttävä tunne ei tietenkään tarkoita, että olisit väärässä paikassa, mutta samaan kohtaan palaavaa turhautumista kannattaa kuunnella.

Silloin ei tarvitse ensimmäiseksi vaihtaa työpaikkaa tai ammattia. Joskus paljon pienempi havainto riittää aloittamaan muutoksen. Jokin tehtävä tarvitsee vähemmän tilaa. Jokin vastuu pitää ottaa puheeksi. Jollekin itselle tärkeälle asialle täytyy tehdä enemmän tilaa. Tai yksi vanha työtapa on yksinkertaisesti tullut tiensä päähän.

Turhautumisen hyödyllisyys ei siis ole siinä, että sitä pitäisi totella. Eikä siinä, että siitä pitäisi päästä nopeasti eroon. Sen arvo voi olla siinä, että se pysäyttää katsomaan kohtaa, jonka muuten ohittaisimme.

Kun sama asia alkaa ärsyttää viikosta toiseen, voi olla hyödyllistä kysyä itseltään hieman tarkemmin: mihin minä tässä oikeastaan turhaudun? 

Vastaus saattaa kertoa paljon enemmän kuin ensimmäinen huokaus antoi ymmärtää.