Kun mikään ei enää nappaa – jokin tärkeä saattaa yrittää päästä esiin

Ensin se tuntui pieneltä ärsytykseltä.
Pieni silmien pyöräytys Teams-palaverissa.
Huokaus, kun taas piti tehdä raportti, joka ei johtanut mihinkään.
Ajatus: “Onko tässä oikeasti mitään järkeä?”

Sitten tuli seuraava viikko. Ja seuraava.
Ja turhautuminen jäi. Se muutti muotoaan.
Työpäivien keskelle alkoi hiipiä katvealueita, joissa et enää tiennyt, miksi teet sitä mitä teet.
Et ollut välttämättä onneton – mutta et myöskään enää paikalla.

Turhautuminen ei ole vika. Se on viesti.

Meidät on opetettu välttelemään turhautumista kuin huonoa säätä.
Pitämään pokka, keskittymään hyviin puoliin ja jatkamaan.
Joskus jopa hymyilemään vähän lisää.

Mutta entä jos turhautuminen on juuri se ystävä, joka ilmestyy oven taakse silloin, kun olet vaarassa eksyä itseltäsi?
Sellainen vähän ärsyttävä ystävä, joka ei anna sinun jäädä puoliväliin – koska tietää, että sinussa on enemmän.

Turhautuminen ei kerro, että jokin ulkopuolella on vialla.
Se kertoo, että jokin sisälläsi on tärkeää.

Ehkä kaipaat enemmän vapautta.
Ehkä kaipaat, että työsi vaikuttaa oikeasti johonkin.
Tai että joku huomaisi, että sinussa on käyttämätöntä potentiaalia – et ole vielä edes päässyt vauhtiin.

Mutta mitä me usein teemme?

Me hiljennämme sen.

Tukahdutamme tunteen, kun emme halua näyttää "hankalilta".
Ulkoistamme syyt, jotta ei tarvitsisi katsoa sisään.
Tai päinvastoin – syyllistämme itseämme, koska “muilla on varmasti pahempaa”.

Joku tekee äkkimuutoksen: irtisanoutuu, vaihtaa alaa, kyllästyy kaikkeen.
Toinen vetäytyy. Hiljenee.
Kolmas hymyilee vähän lisää ja jatkaa kuin mitään ei olisi – vaikka moottorin varoitusvalot vilkkuvat.

Turhautuminen ei katoa, jos sitä ei kuule. Se vain vaihtaa asua:
Kyynisyydeksi. Välinpitämättömyydeksi. Uupumukseksi.
Tai kaikkein salakavalimmaksi: hitaasti eteneväksi väärään suuntaan elämiseksi.

Mutta jos pysähdyt – tapahtuu jotain muuta.

Turhautuminen ei vaadi sinua repimään juuria irti.

Mutta se kutsuu sinut pysähtymään.

Ei ratkaisemaan heti – vaan kuuntelemaan, mitä tunne yrittää kertoa.

Usein sen alta löytyy jotakin yllättävää.

Alat huomata, mikä sinulle on oikeasti tärkeää.
Alat nähdä, missä sinua ei ole kuultu – ja missä et ole itse kuunnellut itseäsi.
Alat löytää sanoja tarpeelle, joka on odottanut vuosia päästä esiin.

Ja sitten alkaa tapahtua.

Et ehkä vielä tiedä, mihin olet menossa – mutta tiedät, että et voi jäädä siihen, missä et enää hengitä kunnolla.
Et tarvitse valmiita vastauksia. Riittää, että suunta alkaa kirkastua.

Ehkä nyt on hetki nähdä, missä oikeasti olet

Jos tämä kirjoitus resonoi, saatat olla matkasi kannalta tärkeässä kohdassa.
Ei kriisissä – vaan kynnyksellä.
Ei loppuunpalamisessa – vaan liikkeessä kohti sitä, mikä on sinulle totta.

Jos haluat tehdä näkyväksi sen, missä kohtaa matkaa olet juuri nyt, olet tervetullut tekemään Suunnaan tarkistus -kartoituksen.

Se ei ole testi. Se ei tarjoa valmiita vastauksia.
Mutta se voi antaa sanoja tunteelle, joka on jo liikkeellä.

👉 Tee Suunnan tarkistus -kartoitus tästä, sivun lopussa. 

Ehkä jokin tärkeä sisälläsi yrittää jo päästä esiin.
Sinun tarvitsee vain kuunnella hetki.