Kaikki eivät tarvitse lisää tehokkuutta, mutta moni kaipaa toisenlaisia työtapoja.

Uusia työtapoja ei yleensä lähdetä etsimään siksi, että haluttaisiin tehdä enemmän, nopeammin tai tehokkaammin.

Useimmiten liike alkaa paljon hiljaisemmasta kohdasta. Työpäivien aikana tapahtuu kyllä paljon, mutta jokin olennainen ei silti tunnu asettuvan paikoilleen. Asioita hoidetaan, vastuuta kannetaan ja kalenteri täyttyy, mutta päivän, viikon tai joskus kokonaisen vuodenkin jälkeen mieleen hiipii kysymys, jota ei heti osata sanoa ääneen: onko tämä tapa tehdä työtä enää minun tapani tehdä työtä?

Työ saattaa kuormittaa enemmän kuin ennen. Tärkeimmät asiat eivät etene sillä painolla kuin pitäisi, huomio hajoaa ja vaikka kokemusta ja osaamista on paljon, niiden käyttöön jää liian vähän tilaa. Silloin ei välttämättä kaipaa uutta tehokkuusoppia vaan mahdollisuutta pysähtyä katsomaan, voisiko työtä tehdä toisin.

Tämä koskee usein juuri ihmisiä, joilta ei puutu kykyä, tahtoa tai vastuuntuntoa. He ovat tottuneet pitämään paljon langanpäitä käsissään, ajattelemaan työnsä vakavasti ja tekemään sen hyvin. Pitkään se on myös toiminut.

Vähitellen voi kuitenkin syntyä sisäistä kitkaa. Työssä on paljon liikettä mutta liian vähän suuntaa. Tärkeä jää kiireellisen alle, oma ajattelu sirpaloituu ja palautuminen vaikeutuu. Tekeminen jatkuu, mutta samalla herää tunne, ettei kaikki osaaminen ja energia pääse enää käyttöön siellä, missä niistä olisi eniten hyötyä.

Silloin kannattaa katsoa työn määrän lisäksi sitä, miten työtä tekee.

Kuormituksen taustalla voivat olla myös työtavat

Kuormitus on todellinen asia, eikä sitä pidä selittää pois työtavoilla. Työtä voi yksinkertaisesti olla liikaa. Mutta kuormaan vaikuttavat myös tavat, joilla käytämme huomiotamme, reagoimme asioihin, priorisoimme, kannamme vastuuta ja pidämme itseämme jatkuvasti muiden käytettävissä.

Juuri nämä tavat jäävät helposti näkymättömiksi. Ne ovat syntyneet vähitellen, usein aivan hyvistä syistä, ja muuttuneet niin tavallisiksi, ettei niitä enää edes huomaa työtavoiksi.

Silloin ratkaisu ei välttämättä löydy siitä, että ihmisestä yritetään tehdä kurinalaisempi tai tehokkaampi. Eikä täyteen lastattuun arkeen kannata ensimmäiseksi lisätä uutta järjestelmää, menetelmää tai vaatimusta.

Vapauttava kysymys on, mitkä nykyisistä työtavoista auttavat sinua käyttämään osaamistasi ja muita voimavarojasi hyvin ja mitkä pikemminkin estävät sitä. 

Tämä muuttaa näkökulmaa aika paljon. Kehittämisen kohteena ei olekaan ensimmäiseksi henkilö vaan tapa, jolla hän tekee työtään.

Työtä ei tarvitse tehdä toisen ihmisen tavalla

Työtapojen kehittämisessä ei aina tarvita jotakin uutta, mitä ihmiseltä puuttuu. Joskus paljon parempaa on saada käyttöön sitä, mitä hänessä jo on.

Tässä oma elementti tulee kuvaan. Olet elementissäsi, kun teet asioita, joita oikeasti haluat tehdä, siellä missä voit olla parhaimmillasi. Työ voi silloin olla vaativaakin, mutta tekeminen tuntuu yllättävän luontevalta. Osaaminen, kokemus ja muut voimavarat pääsevät oikeuksiinsa.

Meillä elää silti sitkeä ajatus siitä, että kehittyminen tapahtuu ennen kaikkea mukavuusalueen ulkopuolella. Toki näin voi tapahtua, mutta hinta voi olla kova. Hyvinvoinnin kannalta kestävämpi lähtökohta on rakentaa työtapoja enemmän sieltä käsin, missä ihminen on vahvimmillaan. 

Se ei tarkoita helppouden tavoittelua tai vaatimusten väistelyä. Vaativa työ voi sujua luontevasti juuri siksi, että käytössä ovat siihen sopivat voimavarat ja työtavat. Silloin ei tarvitse kuluttaa niin paljon energiaa epävarmuudessa rämpimiseen.

Tästä seuraa myös yksi vapauttava havainto: kaikkea ei tarvitse tehdä samalla tavalla kuin ennen eikä samalla tavalla kuin muut. Työtapoja voi tarkastella ja muotoilla ilman, että yrittää samalla muuttaa itseään toisenlaiseksi ihmiseksi.

Kaikki eivät siis tarvitse lisää tehokkuutta. Jos olet jo pitkään yrittänyt tehdä työsi hyvin, kantanut paljon vastuuta ja saanut paljon aikaankin, kiinnostavampi kysymys voi löytyä muualta.

Mikä nykyisessä tavassasi tehdä työtä auttaa sinua olemaan parhaimmillasi? Mikä taas kuluttaa voimavarojasi ilman vastaavaa vaikutusta? Ja mitä voisit tehdä hieman enemmän omalla tavallasi?

Toisenlaisten työtapojen etsiminen ei silloin tarkoita, että työstä pitäisi tehdä helpompaa. Tarkoitus on löytää tapa tehdä vaativaakin työtä niin, että saat paremmin käyttöön sitä, mitä sinulla jo on.