Kolme syytä miksi hallinnan tunne ja työn ilo ovat kadoksissa – ja palautettavissa

”Ei Torfinn, ei tälle voi mitään. Tämä organisaatio on sellaisissa myllerryksissä, etten pysty enää hallitsemaan omaa tilannettani, saati ajankäyttöäni.” 

Jos saisin euron joka kerta, kun joku kertoo kiireestä ja ahdistavasta hallitsemattomuuden tunteesta, olisin rikas mies.

Välillä tilanne helpottuu ja toivon kipinä syttyy: ehkä se siitä. Helpotuksen tunne kestää hetken, kunnes seuraava hyökyaalto iskee. Odottamattomia pyyntöjä ja vaatimuksia tulee taas. Muut vievät ja sinä vikiset.

Aina tilanteeseen ei tietenkään voi itse vaikuttaa. Organisaation muutokset, muiden päätökset ja työn vaatimukset ovat todellisia. Silti omaan tekemiseen jää yleensä enemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin kiireen keskellä tulee ajatelleeksi.

Olen toiminut yritysvalmentajana suomalaisessa työelämässä yli neljä vuosikymmentä ja nähnyt monenlaisia tapoja tehdä työtä. Erot eivät aina näytä ulospäin suurilta, mutta niiden vaikutukset voivat olla ratkaisevia. Erityisen kiinnostaviksi ovat nousseet kolme asiaa, jotka vaikuttavat sekä hallinnan tunteeseen että siihen, miltä työn tekeminen tuntuu.

Syy 1: Ei tehdä selkeitä valintoja

Tiedät varsin hyvin, että saadaksesi hyviä tuloksia kannattaa keskittyä olennaisiin asioihin. Ongelma on lähinnä tietää, mikä on olennaista.

Ylikuormitusta ei voi ratkaista vain tekemällä kaikki tehokkaammin. Jossakin vaiheessa on valittava. Mitä pidän tärkeänä? Mitä tavoittelen? Mihin käytän rajallisen aikani ja energiani? Mitä jätän vähemmälle tai kokonaan tekemättä?

Valintojen tekeminen helpottuu, kun suunta on riittävän selvä. Kokenut suunnistaja ei juokse koko ajan mahdollisimman kovaa. Hän katsoo maastoa, tarkistaa välillä kartan ja kompassin ja tekee sen perusteella uuden reittivalinnan. Jos suunta puuttuu, muiden tekemisiä ja odotuksia alkaa helposti seurata enemmän kuin omia valintoja.

Toisinaan toimimme pitkälti sen mukaan, mitä ympäristö eteemme tuo. Toisinaan tiedämme varsin tarkasti, mitä haluamme saada aikaan ja osaamme valita sen perusteella. Parhaimmillaan mukaan tulee myös tilannetajua: kaikkea ei tarvitse ratkaista etukäteen, vaan suuntaa voidaan tarkistaa matkan aikana.

Valinnat eivät synny pelkästään ulkopuolisista vaatimuksista. Mitä tietoisemmin tiedät, mitä kohti olet menossa ja mikä sinulle on tärkeää, sitä vaikeampi jokaisen uuden pyynnön on kaapata koko päivääsi.

Syy 2: Omia voimavaroja ei käytetä siellä, missä niistä olisi eniten hyötyä

Olemme kaikki erilaisia, mutta oman erilaisuuden hyödyntäminen ei tapahdu automaattisesti. On helppo kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä pitäisi kehittää, kuin siihen, mitä jo osaa poikkeuksellisen hyvin.

Osaamista ja taitoja meille kertyy vuosien aikana valtava määrä. Kaikkea niistä ei kuitenkaan tarvitse käyttää yhtä paljon. Kiinnostavampi kysymys on, mitä osaamistasi ja kokemustasi haluaisit käyttää enemmän ja missä niillä syntyy jotakin tärkeää.

Sama koskee vahvuuksia ja luontaisia tapoja toimia. Se, mikä itsestä tuntuu aivan tavalliselta, saattaa olla juuri sitä, missä on poikkeuksellisen hyvä. Vahvuutta on vaikea huomata, koska se ei välttämättä tunnu erityiseltä. Se vain sujuu.

Myös sillä on merkitystä, millainen tekeminen vetää puoleensa. Työmoraaliimme on pitkään kuulunut ajatus, että työn ja nautinnon välillä pitäisi olla jonkinlainen epäluulo. Silti kannattaa suhtautua vakavasti niihin tilanteisiin, joissa työ tuntuu kiinnostavalta ja luontevalta ja joissa huomaat olevasi parhaimmillasi.

Kyse ei ole siitä, että kaiken työn pitäisi olla hauskaa tai että heikkouksista voisi olla välittämättä. Olennaisempaa on huomata, pääsevätkö osaamisesi, kokemuksesi, kykysi ja muut voimavarasi käyttöön asioissa, joissa niillä todella on merkitystä.

Syy 3: Ei huomata, mitä kaikkea saadaan aikaan

Perinteinen tehtävälista johtaa helposti jatkuvaan suorittamiseen ja riittämättömyyden tunteeseen. Vaikka kuinka hoidat tehtäviä pois, uusia tulee vähintään yhtä nopeasti tilalle. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat, ja vähitellen voi syntyä tunne, ettei saa mitään kunnolla aikaan.

Tunne voi olla hyvin harhaanjohtava.

Saat koko ajan aikaan enemmän kuin muistat. Ongelma on, että huomio kiinnittyy paljon helpommin siihen, mikä on vielä tekemättä, kuin siihen, mitä jo syntyi.

Jos hoidetun tehtävän vain rastittaa pois listalta ja siirtyy saman tien seuraavaan, samalla katoaa suuri määrä palautetta omasta työstä. Mitä syntyi? Mikä onnistui? Mitä opin? Mikä muuttui tekemiseni seurauksena?

Olen itse huomannut, kuinka paljon tällainen pieni pysähtyminen muuttaa näkymää omaan työhön. Kun aikaansaannoksia, oppeja ja oivalluksia alkaa kerätä talteen, niistä syntyy vähitellen eräänlainen aarreaitta. Samalla oma tekeminen ei näyttäydy enää loputtomana jonona keskeneräisiä tehtäviä, vaan myös syntyneinä tuloksina ja vaikutuksina.

Vanha kansanviisaus sopii tähän yllättävän hyvin: pyy pivossa on parempi kuin kymmenen oksalla. Yksi syntynyt tulos kertoo työstäsi enemmän kuin kymmenen tehtävää, jotka vielä odottavat listalla.

Hallinnan tunne ei siis synny siitä, että saisit ympäristösi täydellisesti hallintaan. Sitä tuskin tapahtuu. Se voi kuitenkin vahvistua huomattavasti, kun teet omat valintasi hieman tietoisemmin, käytät voimavarojasi siellä missä ne pääsevät oikeuksiinsa ja pysähdyt näkemään, mitä tekemisestäsi todella syntyy.