Kun oma elementti tuntuu liian helpolta (ja siksi vaikealta)

Moni tulee luokseni coachaukseen kysymyksen kanssa:
“Mikä on se minun juttuni? Mistä löydän oman tavan tehdä työtä merkityksellisesti, kestävällä tavalla – ja silti vaikuttavin tuloksin?” 

Vastaus ei usein ole se, mitä he odottavat.
Se ei ole uusi pätevyys, koulutus tai ulkoinen muutos.
Se on lähempänä kuin he arvaavat.

Oma elementti ei ole jotain, mitä täytyy rakentaa tyhjästä.
Se on jotain, mikä on jo sisällä – mutta se on ehkä jäänyt piiloon.
Ja usein se jää piiloon juuri siksi, että se tuntuu… liian helpolta.

Miksi ihmeessä ohitamme juuri sen, missä olemme luonnostamme vahvoja?

Kokemukseni mukaan tähän on pääasiassa kolme syvää ja inhimillistä syytä.

1. “Ei se voi olla näin helppoa” – Usko vaikeuden arvokkuuteen

Olemme kasvaneet kulttuurissa, jossa työn arvo mitataan usein sen raskauden kautta.
“Ensin työ, sitten huvi.”
“Puske läpi harmaan kiven.”
“Hyvä tulee kivun kautta.”

Kun kohtaa jotain, mikä tuntuu vaivattomalta – jopa ilahduttavalta – moni ajattelee, ettei se voi olla oikein. Että se ei voi olla "oikeaa työtä".

Coachattavani ovat joskus aidosti hämmentyneitä, kun heidän lahjakkuutensa alkaa tulla näkyviin:

“Mutta eihän tämä ole mikään taito… tämähän tulee ihan itsestään.”
Juuri niin. Ja juuri siksi se on arvokasta.

Elementti ei tunnu ponnistukselta – mutta sen vaikutukset voivat olla valtavia.

2. Pelko omasta voimasta – Vanhan palautteen varjot

Toinen este on syvempi ja usein tiedostamaton:
Moni on oppinut varomaan omaa voimaansa.

Lapsena on saatettu saada rajaavaa palautetta:

“Älä nyt ylpisty.”
“Koita olla vähän hillitympi.”
“Kaikki ei pyöri sinun ympärilläsi.”

Joskus nämä viestit ovat olleet hyväntahtoisia – joskus eivät.
Mutta lopputulos on sama: ihminen oppii pienentämään itseään.

Kun sitten aikuisena lähestyy omaa vahvuutta, voi syntyä hämmentävää jännitettä:
Halua näkyä ja vaikuttaa – mutta samalla pelkoa siitä, mitä tapahtuu, jos todella ottaa tilansa.

Tämä pelko ei katoa käskemällä.
Mutta se sulaa, kun sitä saa katsoa lempeästi, uteliaasti ja turvassa.

3. Elämä ihannekuvan varjossa – Yritys olla joku muu

Kolmas este liittyy siihen, millaiseksi uskomme, että meidän pitää muuttua.

Moni elää ihannekuvan varjossa. Se kuva on rakennettu ulkoisista odotuksista, vertailusta, ammatillisista esikuvista, vanhempien toiveista, työelämän roolimalleista.

Ongelma?
Ihannekuva ei usein muistuta lainkaan sitä, kuka ihminen todella on. 

Niinpä yritetään olla jotain toista. Ja koko ajan tuntuu vähän väärältä, väsyttävältä – tai siltä, että elämä kuluttaa enemmän kuin antaa.

Kun tämän ihannekuvan uskaltaa päästää hiukan höllemmälle, alkaa näkyä toinen todellisuus. Sellainen, jossa työnteko ei tunnu jatkuvalta ponnistelulta, vaan alkaa virrata – omaa, ainutlaatuista väyläänsä.

Elementtiä ei keksitä – se tunnistetaan

Tämä on ehkä tärkein asia, jonka haluan sanoa:

Oma elementti ei ole projekti, eikä se ole rooli.
Se ei ole jokin yksittäinen tehtävä, titteli tai toimiala.
Se on syvempi tapa olla maailmassa – ja toimia vaikuttavasti juuri omalla tavallasi ja omana itsenäsi.

Usein se on jo olemassa.
Mutta emme huomaa sitä, koska se ei huuda.
Se ei yritä. Se ei selittele.
Se vain on.

Miksi tarvitsemme kokeneen coachin tueksi?

Koska nämä esteet – helppouden epäily, pelko omasta voimasta ja ihannekuvan valta – eivät ole pinnallisia.
Ne ovat syvällä. Ne eivät väisty pelkillä päätöksillä tai järkiperusteilla.
Ne tarvitsevat kysymistä, kuulemista, peiliä.

Tarvitaan joku, joka osaa kuulla senkin, mikä sanotaan sivulauseessa.
Joka huomaa silmien kirkastumisen, pienen hiljaisuuden lauseiden välissä.
Joka osaa seurata johtolankoja, joita ei itse vielä edes näe.

Tällaisina hetkinä, kun saan olla mukana jännittävässä etsinnässä, minä olen omassa elementissäni.

Lopuksi: Sinä et ole rikki – sinä olet ehkä jo matkalla

Jos jokin tässä tekstissä tuntui tutulta, voit olla lähempänä omaa elementtiäsi kuin uskotkaan.
Ehkä se, mitä kaipaat, ei ole uusi suunta – vaan uusi tapa nähdä se, missä jo olet hyvä.

Ja ehkä tämä on se hetki, jolloin on aika lakata yrittämästä olla joku muu – ja alkaa seurata omaa johtolankaa.

Minä autan mielelläni.