Kestävä työnteko ja nukettajan opas

Kun elämäsi näyttämö täyttyy langoista, jotka vedät itse 

On aamu, ja sinä seisot näyttämön takana. Edessäsi on joukko nukkeja:
– yksi nauraa vähän liian kovaa
– toinen itkee nurkassa
– kolmas heiluttaa käsiään taukoamatta
– neljäs istuu hiljaa, mutta katsoo sinua suurilla silmillään.

Kaikilla on langat – ja sinä pidät niitä käsissäsi.

Työelämä on kuin nukketeatteri, jossa roolit, odotukset, velvollisuudet ja tavoitteet kietoutuvat yhteen kuin liimatut langat. Ja sinä olet mestarinukettaja, halusitpa sitä tai et.

Ja vaikka näyttämö vaihtuu, käsikirjoitus muuttuu ja osa nukeista saa uusia vaatteita, yksi kysymys jää:

👉 Miten kauan jaksat vetää näitä lankoja ennen kuin omasi katkeavat?

Mitä on kestävä työnteko?

Kestävä työnteko ei ole sitä, että opettelet vetämään nopeammin, tehokkaammin ja enemmän. Se ei ole sitä, että opit jonglööraamaan viidelläkymmenellä nukella kahden sijaan.

Kestävä työnteko on sitä, että opit…
– mitkä nuket kuuluvat juuri sinun käsikirjoitukseesi
– kenen langoista voit päästää irti
– mihin suuntaan näyttämö oikeasti on menossa

Brundtlandin komission virallinen määritelmä kestävästä kehityksestä puhuu “ekologisista, taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista tarpeiden tyydyttämisestä viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.” 

Mutta kun seisot nukettajan kopissa, se kuulostaa näin:

👉 Miten tehdä tätä näytelmää niin, että pysyt itse lavalla – ja jaksat encoreen?

Neljä tasoa nukettajan opissa

Kestävä työnteko tapahtuu neljällä tasolla, jokainen oma näyttämönsä:

Minä – Nukettaja itse

Kestävyytesi ei ala näyttämöltä, vaan kulissien takaa. Nukettaja, joka ei syö, nuku tai lepää, vetää lopulta langat solmuun.

– Milloin olet viimeksi vetänyt henkeä syvään, ennen kuin vedät lankaa?
– Onko käsissäsi liikaa lankoja, jotka eivät kuulu sinulle?
– Kuinka paljon energiaa kuluu siihen, että yrität olla jokaisessa kohtauksessa?

Kestävä työnteko alkaa, kun alat vetää vähemmän, mutta tarkoituksellisemmin.

Lähimmäiset – Läheisten nuket
Kulissien takana odottaa muitakin kuin näyttämön väkeä. Läheiset katsovat, kuuntelevat ja elävät mukana – vaikka heillä ei aina olisi omaa roolia lavalla.

– Milloin olet viimeksi katsonut läheisiäsi silmiin ilman kiireen varjoa?
– Onko sinulla lankoja, joita pidät käsissäsi turhaan heidän puolestaan?
– Miten työnäytelmäsi vaikuttaa heidän arkeensa ja iloonsa?

Kestävä työnteko ei vie sinua pois lavalta niin, että läheisesi jäävät pimentoon, vaan kutsuu sinut takaisin yhteisiin hetkiin.

Organisaatio ja asiakkaat – Näytelmän tarina

Mihin tarinaan nämä nuket kuuluvat? Kuka kirjoittaa käsikirjoituksen? Kestävä työnteko ei ole pelkästään yksittäisiä hyviä tekoja, vaan suunnan ja merkityksen kysymys.

– Millainen tarina tukee sekä sinun että asiakkaidesi arvoja?
– Rakennatko kestävää luottamusta vai lyhytaikaista suosiota?
– Onko tämä näytelmä sellainen, jonka voit ylpeänä esittää yhä uudelleen?

Kestävä työnteko ei uhraa tarinaa hetkellisten aplodien tähden.

Yhteiskunta ja ympäristö – Suuren näyttämön kulissit

Jokainen nukke käyttää jotain: materiaaleja, energiaa, tilaa. Jokainen tarina jättää jäljen kulissien seinille. Kestävä työnteko on sitä, että huomaat, millaisia jälkiä näytelmäsi jättää:

– Onko työnteon tapa oikeudenmukainen?
– Edistääkö se sellaista maailmaa, jossa tulevat nukettajatkin haluavat esiintyä?
– Kuinka paljon näyttämöä voidaan käyttää ennen kuin se rapistuu?

Kestävä työnteko huomaa näyttämön kantokyvyn – ennen kuin lattia pettää.

Miten voit alkaa tänään?

Sinun ei tarvitse kirjoittaa koko käsikirjoitusta uusiksi tänään. Mutta voit ottaa yhden pienen askeleen:

Yksi lanka irti: Mieti, mikä langoista ei kuulu enää sinulle. Vapauta se.

Yksi syvempi hengitys: Ennen kuin seuraava kohtaus alkaa, pysähdy. Onko tämä sinun kohtauksesi?

Yksi uusi kysymys: Mitä jätän jälkeeni – itselleni, muille, tälle näyttämölle?

Encore – Viimeinen sävel

Kestävä työnteko ei ole täydellisen esityksen tavoittelua. Se on taitoa jatkaa esitystä niin, että voit palata lavalle myös huomenna – ja vielä kymmenen vuoden päästä.

Ehkä suurin salaisuus on tässä: mestarinukettajilla ei ole kaikkia lankoja käsissään, vaan he tietävät, mitkä langat todella liikuttavat.

Ja se tekee esityksestä elävän.