Valitse sivu

”Pahinta on kaikki ne ihmiset jotka haluavat tietää, milloin saan väitöskirjani valmiiksi. Tiedän, että he tahtovat vain hyvää. Silti kysymys ahdistaa minua joka kerta yhä enemmän.”

Jos väitöskirjatyösi on kestänyt luvattoman kauan, et ole yksin. Eräässä suomalaisessa yliopistossa lasketaan tällä hetkellä olevan lähempänä tuhatta jatko-opiskelijaa, joiden väitöskirjatyö on uupunut useita vuosia. Pelkästään yhdessä yliopistossa.

Vaiheessa olevien gradujen lukumäärää sopii vain arvailla. Sama koskee lukuisia vastaavia kesken jääneitä hankkeita.

Me kaikki lykkäämme asioita. Kun asiat ovat suhteellisen pieniä, pystymme hyvin elämään tilanteen kanssa. Milloin se on kuvien albumiin laittaminen, milloin talon listojen laittaminen, milloin raportin kirjoittaminen. Ellei muuta, niin asia hoituu tiukan paikan tullen viimeisenä iltana.

Väitöskirjan, gradun tai vastaavan urakan lykkääminen on kuitenkin niin iso asia, ettet voi kuitata sitä nopealla viime hetken rutistuksella.

Eikä itsesi moittiminen auta. Mahdollisesti et edes tiedä, miksi olet lykännyt. Useimmat meistä emme tiedä omien lykkäysten varsinaisia syitä.

Olen toiminut yritysvalmentajana suomalaisessa työelämässä yli kolme vuosikymmentä ja nähnyt monenlaisia toimintatapoja. Olen huomannut, että tärkein ero todella aikaansaavien ihmisten ja muiden välillä on kyky käsitellä omaa luontaista taipumusta lykätä asioita.

Luuletko, että asioiden lykkääminen johtuu huonosta ajankäytön hallinnasta, tahdon voiman puutteesta tai itsekurin puutteesta? Tai olet kenties valmis leimaamaan lykkääjää laiskaksi ja saamattomaksi?

Olet väärässä.

Mitä sanoo tiede?

Kanadan Carletonin yliopiston psykologian professori Timothy Pychyl on tutkinut lykkäystä parikymmentä vuotta. Hänen mukaansa pääsyy ei ole työn välttäminen vaan stressin välttäminen. Lykkääminen on ”alitajuinen halu tuntea hyvää oloa juuri nyt”, jotta voit tuntea pientä stressin vapautumista.

Lykkääminen ei siis ole lainkaan laiskuuden muoto. Se on stressinhallinnan mekanismi.

Lähtökohtaisesti et ole stressaantunut väitöskirjaan liittyvien tehtävien takia. Olet stressissä jonkin isomman jutun takia; raha, ihmissuhdeongelmat tai elämä ylipäätään. Millä ikinä pakoilet, otat mini-tauon isommasta stressistä.

Kun vältät jotakin vaikealta tuntuvaa, tulee vapautunut tunne. Ja kun teet jotain nautittavaa, kuten surffaat Facebookissa tai naurat viraalivideoille, saat nopean dopamiini-boostin. Mitä useammin lykkäät, sitä useammin tulet todennäköisesti toistamaan käyttäytymisen.

Ongelma on tässä: samalla kun saat pienen boostin tai vapautuneen tunteen katsellessasi kissavideoita tai pakoilet helpompien tehtävien pariin, ajan kanssa kasvaa välttämäsi työ ja se taas luo lisää stressiä elämääsi.

Pahinta on, että alat tuntea itseäsi surkeaksi ja saamattomaksi. Vaikka kuinka tiedät, mitä sinun tulisi tehdä, koko ajan tulee vaikeammaksi ryhtyä toimeen.

Lykkääminen on totisesti noidankehä.

Tyypillinen tapaus

Timolla on vaimo ja kolme lasta. Asuntolaina saa sekä vaimon että Timon tekemään rutkasti töitä, mutta onneksi kahdella palkalla maksaminen onnistuu. Niin kauan kuin on töitä. Epävarma tilanne on viime vuosina alkanut ahdistaa Timoa yhä enemmän. Entä jos toinen jää työttömäksi? Pelkkä ajatus tuntuu hirveältä.

Voisi ajatella, että taloudellinen tilanne antaa Timolle ylimääräistä motivaatiota saattaa väitöskirjatyönsä loppuun. Vaikutus on pikemmin päinvastainen, ja uuden tutkimuksen valossa myös ymmärrettävää.

Timo yhä useammin lykkää koko väitöskirjatyötä. Nytkin on kulunut yli viisi kuukautta siitä, kun hän on viimeksi kajonnut koko aineistoon. Aina löytyy muuta tekemistä. Muu tekeminen antaa aina hetkellistä helpotusta. Kun hän korvaa vaikeita tehtäviä tekemällä jotakin helpompaa, hän saa hetkellisen boostin ja tilanteen hallinnan tunteen.

Koko asia näyttää järjenvastaiselta, mutta Timo välttää väitöskirjatyötä, koska hänellä on joku isompi stressin aihe elämässään.

Mitä avuksi?

Miten sinä voit tästä noidankehästä päästä ulos? Tarjoan sinulle kolme yksinkertaista keinoa.

1. Lopeta itsesi moittiminen.

Samainen Carletonin yliopiston professori löysi, että ne opiskelijat, jotka oppivat antamaan itselleen anteeksi lykkäystä, eivät yhtä paljon lykänneet lukemista seuraavaan tenttiin. Huomattiin, että lykkääjät ovat todella ankaria itseään kohtaan. Joka kerta, kun he lykkäävät, heitä nolottaa ja he tuntevat syyllisyyttä. Nämä negatiiviset tunteet luovat lisää stressiä, joka puolestaan lisää lykkäysten määrää.

Tästä voit vetää yksinkertaisen johtopäätöksen: tähänastinen lykkäämisesi ei ole tehnyt sinusta saamattoman raukan. Olet vain osoittanut, että sinäkin toimit kuin kuka tahansa muu ihminen.

2. Riko huono tapa viiden sekunnin säännöllä.

Lykkäyksessä ei ole kysymys mielen viasta vaan huonosta tavasta. Vaikean asian lykkääminen muuttuu nopeasti tavaksi ja tarvitset keinon tavan rikkomiseksi. Tepsivä keino on naurettavan yksinkertainen.

Kun tiedät, että nyt olisi väitöskirjan vuoro ja tekee mieli tehdä jotain muuta, laske takaperin 5-4-3-2-1 ja tee välittömästi jotakin, joka liittyy väitöskirjatyöhön. Tulet yllättymään vaikutuksesta.

Tämä niin kutsuttu Viiden sekunnin sääntö on Mel Robbinsonin kehittämä työkalu. Hän lanseerasi työkalun vuonna 2009 TED Talk -esityksessään nimeltään How to stop screwing yourself over. Voit liittyä yli 8 miljoonan ihmisen joukkoon ja katsella koko esityksen tästä (https://youtu.be/Lp7E973zozc).

Tiedän, että tämä vaikuttaa helppoheikin ehdotukselta. Kun olet katsonut rouva Robbinsin videon ja kokeillut viiden sekunnin sääntöä muutaman kerran, olet kuitenkin valmis katsomaan myös kolmatta korttia.

3. Luo oma strategia

Lykkäyksen vastalääke on fokusointi. Tarvitset kahdenlaista fokusointia. Toinen on fokusointi hetkessä, jolloin sinun on voitettava häiritsevät tekijät. Tähän on viiden sekunnin sääntö paras mahdollinen työkalu.

Tarvitset myös välineitä ison kuvan fokusointiin. Ison kuvan fokusointi tarkoittaa olennaisten tehtävien löytämistä isosta määrästä tehtäväehdokkaita, jotta pääset haluttuun päämäärääsi. Siis saat väitöskirjasi tai vastaavan urakan valmiiksi.

Mainitsin aiemmin, miten yritysvalmentajan työssä kohtaan erityyppisiä tekijöitä. Todella aikaansaavat ja hyvin voivat ihmiset noudattavat tiettyjä periaatteita. Samoin tekevät alisuorittajat. Erot tapojen välillä eivät ole kovin näkyviä, mutta silti ratkaisevia.

Tärkein ero aikaansaavien ja muiden välillä on strateginen ote omaan toimintaan. Parhaista parhaat noudattavat vielä mitä kutsun Sydämen strategiaksi. Sydämen strategiassa on kaksi toisiaan täydentävää puolta. Sydän kertoo intuitiosta, inspiraatiosta ja tunteesta. Strategia kertoo valinnoista, rohkeudesta ja johdonmukaisuudesta. Molemmat puolet ovat yhtä tärkeitä, kuten jin ja jang kiinalaisessa perinteessä.

Entä sitten?

Saatat ehkä ajatella: miten jaksaisin tämän kaiken keskellä panostaa uudestaan väitöskirjaani, graduuni tai vastaavaan?

Lupaan tämän.

Jos etsit tapoja tehdä selkeitä valintoja, uskaltaa käyttää omia voimavarojasi ja nauttia aikaansaannoksistasi, niin välittömästi vapautuu aikaa ja voimia tehdä mitä vaan.

En pysty ohjaamaan väitöskirjasi tai gradusi sisältöä (enkä varmaan neuvomaan muussakaan urakassasi). Siihen tarvitset akateemisen ohjaajasi. Minun tehtäväni on auttaa sinua luomaan strategista otetta itse työprosessiin.

Sinusta tulee kuten useasta muusta, joita olen valmentanut. Sinusta tulee vapautunut, sydämen strategiasi toteuttaja.

Kuulostaako hyvältä?

Jos haluat siis tosissaan saada tietää:

Miten rakennat ikioman sydämen strategiasi, jonka avulla saat väitöskirjasi tai vastaavan urakan takaisin raiteille ja maaliin asti.

Lataa tämä 15 minuutissa luettava opas . Tulet pitämään siitä varmasti.

STICKY BUTTON